Ihan juuri tuli Richardilta ja Judithilta kirje Hollannista että "Twister" Dutch Youth Ch Black Gary Grain de Cafe on tänää tullut Hollanin muotovalioksi tuloksella Best Male-1, CC, CACIB, Best Of Breed ja päivän oli kruunannut Twisterin juuri ja juuri 9 kk ikäinen poika ollen isänsä jälkeen PU-2 saaden junnu sertin. Tuomarina Mr W Hagen, Norjasta.

Skumppaa "Twisterille" !

Jasmin tyttönen sai lopultakin FI rekisteritunnuksen. Se olikin aika mutkikas juttu, mutkikkaampi kuin aiemmilla tuontikoirillamme tai ainakin siltä se minusta tuntui, johtuen kai nykyajan sähköisistä rekisteröinneistä... Pentue oli rekisteröity Englannissa sähköisesti. Kirjauduin KC:n omistajapalvelun käyttäjäksi Jasminin mikrosirutunnisteella ja ilmoittauduttiin pennun omistajaksi. Toki luulin ja oletin että KC ymmärtäisi postittaa meille suomalaisille koiran omistajille export pedigreen, mutta eikös mitä, sieltä tuli joku epävirallisen oloinen ihan tavallinen rekisteripaperi ja omistajatodistus :-0. Seuraavassa vaiheessa täytin ihan vanhanaikaisesti export pedigree hakemuskaavakkeen kun KC:n nettipalvelusta ei sellaista mahdollisuutta löytynyt (ja maksoin vaaditut 44£ = n. 50€) ja postitin sen kirjeitse KC:n jonka jälkeen sain lopultakin export pedigreen postitse, jonka toimitin Suomen Kennelliittoon FI rekisteröintiä varten. Suomessa homma hoituikin helposti, sillä pian tuon jälkeen tuli rekisteröintimaksu (himppa yli 70€ käsittelykuluineen) jonka eilen maksoin ja hupskeikkaa, ihmettelin suuresti kun tänä aamuna jo ennen klo 7 aamulla Jasminin rekisteröinti näkyi koiranetissä :-0. Ainut hassu juttu oli se, että vanhempien virallisia lonkkalausuntoja koiranettiin ei oltu lisätty vaikka export pedigreessä ne oli mikrosirutunnisteen kanssa todettavissa, se olisi kai erikseen täytynyt ymmärtää pyytää. Ulkomaisten kasvattiemme osalta olen aiemmin kysynyt SKL:stä saako niiden viralliset lonkkalausunnot taltioitua SKL:n tietokantaan, jolloin minulle vastattiin että vain siinä tapauksessa jos niiden jälkeläisiä on rekisteröity Suomessa, näin ollen oletin että Freyan osalta tuo ehto ainakin nyt Jasminin myötä täyttyisi. No hällä väliä...

Lisään muutaman parin päivän takaisen kuvan, jotka sisältää pienen tarinan. Jasmin löysi leluvajasta ensin vanhan nallen, jonka April otti siltä pois ja hautasi koirien suosiman lumivallin päälle. No Jasmin haki leluvajasta seuraavan lelun, pienen kumikanan...

Ei aikaakaan kun April sen taas deletoi pois pennun käytöstä ja hautasi lumivallin päälle nallen viereen tekemäänsä kuoppaan...

April, kontrollifriikki niin sanotusti onnensa kukkuloilla

Ja Maytä sen kun naurattaa, se kun tuntee Aprilin metkut paremmin kuin hyvin

Suorastaan taivaallista kun voi olla ulkona paleltumatta kuin torakka ! Ulkoiluviikonloppu menestykkäästi takana ja sääennusteen mukaan ulkoilua voi jatkaa ainakin vielä seuraavan viikon... toivottavasti koko kevättalven. Hämäriä kuvia napsin pihalla lenkin jälkeen kun laiskuuttani en viitsi kameraa metsässä mukana roudata.

Pikkalilla Jasmin

Moody valvoo että lumityöt tulee hyvin tehtyä

Tosca ja Musca... siis Tosca olisi nyt ihan tosi kivassa turkissa käyttää jossain, sille kun varmaan pitäisi jonkun mielestä joku näyttelytulos saada ennen kuin sen astuttaa... vaan kun ei hotsita pätkääkään noita trikkejä yhteenkään näyttelyyn roudata :-0.

Musca

Paco vei Damen pallon :-)

Paco

May

ja emänsä Awa joka itseasiassa teki ensimmäisen "engelsmanni turkkinsa" nyt ensimmäisten pentujensa jälkeen

April

Mia joka ei nuortenluokka ikäisenä kummoista turkkia tehnyt... toivottavasti seuraava olisi parempi että pääsisi näyttelyihinkin, tosin se siirtyy maaliskuulla avoimeen ja voisi pitää vallan hyvin vuoden tai kahden aikuistumisjakson.

Presso

ja viimeisimpänä mut ei vähäisimpänä Moody muu

Tänään otettiin koko perheen kokonaisvaltainen happimyrkytys :-0, kun se säiden lauhduttua oli vihdoinkin mahdollista. Oltiin likimain päivä metsässä.... aika ryydis olo täytyy sanoa, mutta niin näyttää olevan koirillakin.

Muutama hämärä kuva... harmaatahan tänään oli. Isäntä pelleili minareitten kanssa mäkiä laskien ja sekös oli muuten koirista eri hauskaa.

Tosca

Melodin pitää nuuhkien tarkasti varmistautua ketä siellä metsässä oikein on...

Diili - kissaksi yhtä pösilö kuin koirana Moody. Mistä näitä oikein siunaantuu ?

Kahvitauko metsässä ei Moodyn kanssa ole ihan simppeli juttu. Tänään taas pohdittiin että Moodyn kannalta on hyvä että asutaan ja eletään niin kuin eletään. Näillä kulmilla Moodynkin elämä on elämisen arvoista ja se voi juoksennella muiden kanssa vapaana metsässä, kovin monessa muussa paikassa se ei varmaan paljoakaan vapautta voisi saada.

Kun en muutakaan pakkaspäivän viihdykkeeksi keksinyt niin aloin rakennella taas ties mitä juttuja. Tarkoitus oli tehdä narttulinjat kotareille uusiksi, mutta enpä ainakaan vielä sitä saanut aikaiseksi... Minulla ei yksikertaisesti ole minkäänlaista hajua kuinka sen teknisesti toteuttaisi :-0. Tuli nyt sitten muuten vaan etsiskeltyä Paco papparaisen, FIN MVA Ingledene Powerplay:n tyttäret yhteen kasaan jälkipolvineen, ne kun tuntuu jotenkin kummasti täyttävän meidän huushollin monen mutkan kautta... on se niin vaan rakas koira meille ollut, aina pilke silmäkulmassa :-).

Ainut ikä mistä löysin edes mitenkään vertailukelpoiset kuvat, että tyttöset olisi edes kutakuinkin samaa ikäluokkaa oli n. 10 kk ikä, lukuunottamatta Mia josta löysin 8 kk kuvan... Tässä tyttäret kolmesta eri nartusta:

Pääkuvat Dame, Musca, Mia ja April

C.I.B Black Gary La Grande Dame * (e. C.I.B Black Gary Evening Elysee)

EST JV'07 Black Gary Cafe de Paris * (e. C.I.B Black Gary Evening Elysee)
Lilli&Paco yhdistelmä uusittiin puhtaasti siitä syystä että piti saada Timiä (BG Friendly Face) varten trikkinarttu kotiin, ensimmäisessä yrityksessä kun ei sellaista ollut. Tokihan Lillin olis voinut jollain muullakin uroksella astuttaa kuin Pacolla, mutta ei enää uskaltanut kun se ei tuntunut tulevan muilta uroksilta kunnolla tiineeksi vaikka mitä yritti :-/. Tosin epäonnisesti kerran sitä puri kyy ennen juoksua, yksi kai todettiin kutakuinkin steriiliksi yms. Pacon kanssa se sitten alkoikin sii'tä kuin kani ikään :-0.

Black Gary Be My Dream * (e. Black Gary Moon Mistress)
tämä pentue tuli tehtyä yksinkertaisesti siitä syystä että saatiin Ingledene Love Me Tender:n narttulinjan takaisin... vaikka soopeli narttulinja keikahtikin matkanvarrella trikin kautta merleksi ja näin ollen värin puoleen vaatii jatkossakin varmasti työstämistä. Jos Mia vaan on lonkiltaan terve sille on jo valmiiksi silmiltään pentuterve ja lonkkaterve merletaustainen trikkiuros vartoomassa.

Silimen Summer Dream * (e. MVA Samhaven Rose Of Summer)
April tuli taloon ensisijaisesti Timin (C.I.B BG Friendly Face) poikaa Pressoa (BG Face de Paris) varten

Pacon tyttären tytär Black Gary Creme de Paris - "Tosca"
(C.I.B Black Gary Friendly Face - Black Gary Cafe de Paris)

Pacon tyttären tyttären tytär vielä kertaalleen oikein Englannin kautta keikautettu
Ingledene Welcome Back - "Jasmin" (n.4kk)
(Ingledene Mr Majestic - Ch Black Gary La Dame Chere at Ingledene)

Kaikille nuorille neljälle nartulle on jo jatkot mielessä jos olisivat vaan sitten aikanaan terveitä. Ja tuskimpa noilla tulee kenelläkään useita pentueita edes teetettyä kun ajattelee että meidän suht normaali tahti on pentue vuodessa... olis viisainta aloittaa Toscasta ennen kuin sekin pääsee jo liian vanhaksi... kiire tulee tuon Englannin tuliaisenkin kanssa, joka varmaan pitää kuvata jo vuoden ikäisenä ja astuttaa varsin nuorena, ennen kuin sille kaavailtu merletaustainen sulhanen ehtii potkaista vallan tyhjää... sellaisia trikkejä kun on kovin vähän.

Ei pääse hiljalleen karttuva ikä unohtumaan valitettavasti kun viranomaiset jo hyvissä ajoin lähestyi kirjeitse kysellen näkötarkastusta ajokorttia varten. Optikko lupasi että vielä saan ajella autoa ilman laseja, olisi kuulema täysperävaunurekan ammattimaista ajoakin varten lupa vielä hellinnyt, mutta Hornetin lentämiseen lupa olisi ollut jo vähän sillä hilkulla... osui kohdalle sellainen hauska ja vitsikäs optikko.

Jep jep, olin tänään hetken poissa ja nuoriso oli sillä välin pistänyt ranttaliksi. Tai no tiedän, ei Mia ja May mitään tee, April se on joka kaiken hajottaa ja nyt Jasminin tultua sen ei tarvitse tehdä sitä enää edes yksin. Jasmin on oikein hyvä pikkuapulainen Aprilille. Olohuoneessa oli aiemmin neljä kaunista koristetyynyä, niistä oli tänä aamuna enää yksi jäljellä, mutta iltapäivällä ei enää sitäkään ainokaista. Palattuani koko huusholli oli tyynyn sisuspumpulin vallassa, eikä siinä vielä kaikki.... ne oli onnistuneet nykimään olohuoneen muovimaton takan edestä lattialistan alta ja nyt on sitten olkkarin lattia sen näköinen että.... kivestä tai metallista pitäisi olla kaikki rakennettu. Ei sen puoleen oltiinkin monesti jo ajateltu että olohuoneen lattia pitäisi laatoittaa tai jotain muuta vastaavaa. Tytöt järjesti taas iskälle ensi kesäksi hommia !

Eilen otin lenkillä joitakin kuvia... tänään oli aivan yhtä upea sää, mutta ei ehtinyt vaan kuvailemaan !

Pakko urputtaa vielä tästä onnettomasta oikeasta kätösestäni, josta alkaa pikkuhiljaa muodostua jo todellinen vitsi ! Vasta huomenna pääsen neurologille, jonne lähete oli laitettu joskus joulukuun alussa, mutta tänään kävin näyttämässä sitä jo ihan tavalliselle yleislääkärille. Keskelle kämmentä ilmestyi iso patti, niinpä marssin päivystävän hoitajan luo siinä toivossa että hän saisi järjestettyä patin pois päiväjärjestyksestä, mutta hoitaja passittikin minut siltä istumalta lääkärin pakeille. Lopulta niitäkin oli jo kaksin kappalein sitä pattia ihmettelemässä, neulojen kanssa tonkimassa ja ronkkimassa, eikä ne tienneet mikä patti se on. Lopulta tulivat siihen tulokseen ettei sitä kuka tahansa lääkäri voi lähteä aukomaan, vaan siihen tarvitaan kirurgi ja toinen lääkäreistä totesi että ihan oikein käsikirurgi sen pitäisi olla, koska kädessä on niin paljon tuiki tarpeellisia jänteitä, niveliä ja hermoja eikä mikään niistä saisi vahingoittua. Niinpä tämän käden kanssa on nyt jo hälytyksessä niin neurologi kuin kirurgi ja tuloksia odottaa reumatologi, nauroinkin jo että vain kynegologi ja psykiatri tästä sopasta enää puuttuu :-D. Ainut on varmaa että röntgenologi oli rötkenkuvat tarkastanut ja niissä kuvissa ei kädestä löydy mitään vikaa... se ei kuitenkaan muuten vaan oikein pelitä :-0.

Tuli mieleen ilmoittautua, ennen kuin joku luulee ettei meitä enää ole. Jotenkin ollut kokonaan inspiraatio hakusessa näiden kirjoittelujen kanssa :-/. Oiskohan joku luova tauko ?

Siis joulun ja uuden vuoden kylmääkin kylmempien pyhien jälkeen, ei ole tullut tehtyä oikeastaan mitään muuta kuin oltua ulkona. Tässä sai ihan tarpeekseen sisällä kökkäillä ja lämmitellä itseään ja lemmikkejään takkatulen ääressä.

Viikko sitten viikonloppuna isäntä tiputteli talonkin katolta lumet alas. Sitä olikin kertynyt... yleensä ne tulee sieltä alas ihan itsekseen suojien tultua, mutta nyt vaan ei ole suojakelejä ollut. Lunta on niin tuhottomasti, että välillä tuntuu ettei elämästä tahdo tulla mitään tuon lumimäärän kanssa :-0.

Kyllästyin jo siihenkin että kissat höhhäilee kaikki päivät tässä sisällä ja tekee tarpeensa laatikkoon, mutta mitä muutakaan ne voisi kun ei ne minnekkään pääse tuollaisessa lumihangessa. Niinpä viime viikolla otin ja raivasin niille pieniä polkuja tontin ympärille metsään. Kissat seuraili touhujani ikkunalaudalta ja heti kun niille valkeni että polut oli tehty heitä varten, siitäkö ilo urkeni. Nyt ne onkin päivittäin käyneet poluilla juoksentelemassa ja leikkimässä. Unikin tuntuu maistuvan paremmin kun saavat enemmän jaloitella ja kiipeillä puissa.
Hmm, jos se kissojen sisällä marhailu alkoi häiritä minua, se tuntui häiritsevän Moodya vieläkin enemmän. Niinpä Moody keksi ihan uuden leikin... eikä ihan minkä tahansa leikin... Vähän se alkoi näyttää siltä että Moody oli päättänyt pistää rappusissa leikkivät kissat lihoiksi. Moody kyttäili aina yläkerran avoportaiden alla tai sivulla milloin kissa/kissat pinkaisee juoksuun yläkerran portaisiin, mistä Moodyn on ne helppo napata hampaisiinsa. No kuten jokainen arvaa, kuurolle koiralle on ihan turha huutaa, eikä sormen heristely sen nenän edessä kovin rankaisevaa ole... toisalta en hyväksy vajavaisen Moodyn komentamiseen käytettävän minkäänlaisia voimakeinoja, sillä uskon että voimakeinoilla tuosta koirasta saa hyvin helposti vihaisen koiran aikaiseksi. Moodyn kohdalla kaikki pitää miettiä kahdesti. Jos Moody käyttäytyy ei toivotusti, on turvauduttava positiiviseen vahvistamiseen, joten ei muuta kuin taas Moodyn oma "klikkeri" (=peukalo) taas käyttöön. Onneksi olen tässä kotona ja on aikaa sitä positiivisesti vahvistamalla ohjailla oikeille urille. Aina kun Moody alkaa jahdata kissoja, makupalat esiin ja peukku valmiiksi merkkamaan Moodylle oikeaa reaktioa. Olen huomannut että näillä keinoilla Moodylle saa kaiken menemään tosi helposti perille. (Linkki kuuron koiran koulutus sivuille)

Tänään puolestaan avattiin metsässä koirien lenkkipolkuja, joka on toinen tarina sinällään..... mitä nyt Mia ja April pinkoivat lenkin kahdelleen tuplasti, vasta toisella kierroksellaan tyytyivät marssimaan meidän muiden kanssa samaan tahtiin. Tosin ei ne siinä matkalla minnekkään voi kadota, sillä polku lähtee meidän metsäportilta päättyen samaiseen porttiin joka jätetään aina lähteissä pihalle avoimeksi. Lunta on niin paljon ettei ne lähde yrittämäänkään tekemään mitään uutta reittiä, mutta ennen kuin lumet sulavat olisi ihan kiva jos edes noiden kuulevien kuulo alkaisi pelata :-0.

Muutama kuva viime viikonlopulta

Ai niin, ajatukseni pyörivät jo kovasti ensi kesän kukkasissa. Pohdiskelen päivittäin mitä kesäkukkasia ja kasviksia sitä ensi kesäksi taas kasvattelisi. Maaliskuussa olisi taas aika tehdä kevätkylvöjä, eikä siihen ole enää pitkä aika. Kaikki ennen talvea pelastetut pelargoniat ja muratit ovat talvehtineet sisällä hyvin. Aion jakaa niitä pistokkaista ja kesäkuksiksi kasvatan itse siemenistä ainakin lobeliaa, ahkera liisaa ja samettikukkia pitää kasvattaa ihan tuhottomasti kasvihuoneen ja kasvimaan ympärille.

**************

Tuosta tulevan kesän odotuksesta tuli muutenkin mieleen, että kirosin taas kerran näiden narttujen juokssuajankohdan (marras-/joulukuu), joka tietää sitä että kaikki pudottavat turkkinsa ennen keväällä alkavaa kesän näyttelysesonkia eikä niistä ole näyttelyihin. Jos aikoisi tyttöjä näyttelyssä käyttää se pitäisi tehdä nyt about ennen huhtikuuta eikä tarjolla ole kuin Tampere ryhmis, Tuusniemi, Tampere int. Nartut oli viime kesän turkittomina johtuen juoksuajankohdasta ja niin ne tulevat olemaan turkittomia tulevanakin näyttelykautena. No ainakin riittää aikaa pikku Jasminille, sillä Jasmin on kevään ja kesän parhaassa mahdollisessa turkissa ja iässä pentu- sekä junnuluokkiin.

Tuli sitten tehtyä taas uuden vuoden lupauksia :-), joita olen tässä yrittänyt itseäni kurittamalla ylläpitää. Lupasin taas palata ruotuun ja elää hiilihydraattomasti, hyvin karpisti ainakin aluksi niin tiukasti että ylimääräiset kilot saa kyytiä ja sitten jatkoksi "hyväkarppina" ettei kilot tulisi takaisin. Lisäksi lupasin itselleni pistää nettisurffailut minimiin ja viettää sekin aika ulkona, jos ei kuntoillen niin ainakin koirien kanssa liikkuen. Välillä olikin niin lauhaa että ulkona jopa tarkeni.

Valokuvia en ole saanut otettua kun ennen joulua akkulaturi sanoi työsopimuksen irti. Tänään muistin sanoa isännälle että hankkii töistä tullessaan uuden. Nyt akut on taas latautumassa ja jos sää vaan sallii, saan varmaan pitkästä aikaa nuorisosta uusia kuvia.

Loppiaisena saatiin taas kaikki koirat laitettua.... kaikki oli trimmattu ja kunnostettu juuri ennen joulua, mutta tuntuupa vaan jalkakarvat ja kynnet kasvavan hyvää vauhtia näin talvella. Uusi sähköinen kynsiviila on ollut ahkerassa käytössä ja nyt kun kaikki meidän koirat on kynsistään viilattu, voin sanoa että se oli todella kannattava hankinta. Itseasiassa se on niin tehokas, että kynsileikkureita ei tarvitse edes käyttää, vaan viila surauttaa hetkessä kynnet ihan lyhkäiseksi. Koirien kynnet on nyt niin lyhkäiset etteivät ole koskaan noin lyhkäiset aiemmin olleetkaan :-0.

Mini mummo alkoi nyt kylmillä säillä könkkäilemään ja kun kaappiin oli jäänyt Metacamia, pistin sitä eilen tarvittavan määrän mummon ruoan joukkoon. Avot, tänään nimittäin alkoi mummolla ihan uusi elämä. Ei tunnu mummo olevan köyhä eikä kipee. Tuo särkylääke puteli kun loppuu, niin käytän mummelin eläinlääkärissä esittämässä toiveensa saada sitä lisää. Mummeli täyttää pian 13 vuotta ja varmasti alkaa jo nivelissä ja luustossa olla jotain vikaa tai kulumia.

Siinä kun muut yrittävät huolehtia linjoistaan, Presso poika on entistä tiukemmalla lihotuskuurilla. Kun mitkään ruokalaatujen muutokset ja energiaruoat ei sitä ole lihottaneet, päätin kokeilla jotain muunlaista systeemiä. Nyt narttujen juoksujen jälkeen, aloin ruokkia sen kolmesti päivässä. Yhteen päivän aterioista lisätään extrapoweria eli Oxy fat powderia ja lisäksi koirille tarkoitettua evening primrose öljyä. Päivän kolmas ateria on pelkkää lampaan säilykelihaa Naturedietin sarjasta ja tänään itseasiassa huomasin että Naturedietillä on myös pentusäilykeliha kanasta ja lampaasta joka sisältää omega-3 ja 6 rasvahappoja ja on näin myös aikuisten ruokaa rasvaisempaa ja tuhdimpaa tavaraa. Päätin vaihtaa vielä sen kolmannen aterian rasvaisemmaksi pentusäilykelihaksi. Tosin näilläkin mössöillä on alkanut jo jotain tulosta syntyä, mutta tuskin tuolle on pahitteeksi vaikka saa vieläkin rasvaisempaa. Voishan sille antaa vaikka pelkkää mahalaukkua, jauhelihaa tai lohta mutta en yksinkertaisesti jaksa niiden kanssa nyt pelata. Lampaanliha pitäisi ainakin olla juuri se oikea pitkäkarvaiselle koiralle. Niimpä nyt Presson kanssa toiveikkaina katsellaan ja kuunnellaan kevättä.

Se on kohta sitten vuosi 2009 päätöksessään. Vielä kun keksisi miten tämän loppuvuoden kuluttaisi :-)... eiköhän se tässä mene, leivinuunia lämmittäessä, pizzaa paistellessa ja TV:tä katsellessa. Olishan tää vuosi toki saanut iloisemmissa merkeissä vaihtua kuin nyt kävi, Espoon tapahtumia surkutellen. Siinä taisi kääntyä monen perheen ilon juhlat suruajaksi :-(.

Kävin laittamassa portille isot kynttilät palamaan, ihan niin kuin vihjeeksi ohikulkijoille että ymmärtäisivät viettää rauhallisen vuodenvaihteen :-D. Koetin samaa aikoinani kaupungissa asuessa, mutta ei se vihjailu mitään auttanut vaan naapurin pojankoltiaiset räiski menemään joulusta alkaen pari viikkoa jälkeen uuden vuoden - grrrr. Kauhulla muistelen noita aikoja ja kiitän luojaani ettei moista enää tarvitse kestää... on sen verran rauhaisaa väkeä tässä ympäristössä.

Alkanut talvi vaikuttaa varsin normaalilta; kylmältä ja lumiselta. Jos meteorologien sanonta "vuoden keskilämpötila on aina sama" pitää paikkansa, näin kylmästi alkaneen talven jälkeen odottelen kovasti ensivuonna lämpöisempää kesää kuin edellinen...

Kangasmäki toivotteleen kaikille oikein mukavaa ja rauhallista vuodenvaihdetta ! Pitäkäähän koiranne kytkettyinä ja toivotaan ettei kenenkään koira olisi huomenna kateissa.

PS: kello tikittää 18:12 eikä yhtään pamahdusta ole vielä kuulunut :-0... vaan sitä en tiedä jos en vaan kuule kun toinen korvani on kuuro (hyvä niin :-)). Viime vuonnakaan en pauketta kuullut ja isäntä väitti että kyllähän oli jytinät miesmuistiin :-0. Ollaan varmaan Moodyn kanssa kaksi onnellisimmasta päästä :-D.

PSS: korjaili vielä kirjoitusvirheitä hakaten päätään seinään ;-)... blondi mikä blondi ! Ja kello on 21:29 enkä ole kuullut vieläkään mitään meteliä. Isäntä sanoi että kaksi kertaa hän on kuullut jossain kauempaa kojahtavan.

Sain vasta eilen illalla aikaiseksi luettua Englantilaisen Dog World:n ja huomasin vuoden näyttelykoirakilpailun luetteloa tutkaillessani, että Englannin Top Smoothkin oli Suomalainen koira (Ch Sandcastle's True Topic) ja Pastoral ryhmän jaetulla 6. sijalla pitkäkarvaisen Freyan kanssa. Hyvä Suomi colliet !

Meidän "joululahjat" saapuivat eilen ja tänään :-). Oikeassa kädessäni ei ole niin paljoa voimaa, että pystyisin koiran kynsiä leikkaamaan, niinpä meidän isännän on täytynyt sitä harjoitella. Hän ei normaalisti sitä mielellään tee ja varsinkin mustakyntiset tuottavat ongelmia. Lähdin etsimään tähän ongelmaan ratkaisua jo ennen joulua ja tutkailtuani kaikkia mahdollisia uuden sukupolven kynsileikkureita ja vempaimia, päädyin tilaamaan Englannista koko perheen joululahjaksi ammattikäyttöön tarkoitetun koirien sähkökäyttöisen kynsiviilan :-D. Ajattelin että isäntä voi leikata kynsiä ensin kynsileikkureilla niin paljon kuin uskaltaa ja viilata sähkökynsihöylällä kynnet vieläkin lyhkäisemmiksi... siis ainakin lähinnä ne mustat kynnet. Ei olla vielä laitetta ehditty testata kun se tuli vasta eilen aamulla valtaisan haukunnan saattelemana. Joku kuljetusfirma sen aamulla toi, kun oltiin vielä nukkumassa ja kun mies kolisteli ovellamme koirat olivat suorastaan raivona. Hän totesikin että teille ei taideta ihan niin vain vähin äänin tänne yllättäen tunkeutua :-).

Tänään puolestaan saapui Gayen lähettämät Australialaisen joulupukin huolella pakkaamat joululahjat. Breeder Dibloma valioista saapui heidän Kennelliitostaan ja Gayelta saimme muistoksi "Quigleyn" ja "Famen" Royal Queensland koiranäyttelyn palkinnot !  

Löysin vielä kuvan kissoista joululta, missä meidän vanha Piimä kissakin (oik) taitaa olla todellisella joulumielellä. Piimä ei yleensä paljonkaan muiden seuraa kaipaa, vaan se viihtyy ennemminkin omissa oloissaan. Nuori poikakissa Dami on sen verran höppänä, ettei se edes ymmärrä olla tyrkyttämättä seuraansa vanhalle kissaneitille, vaan se käveli muittamutkitta turhia kyselemättä suoraa Piimän kainaloon. Piimäkin oli sen verran yllättynyt, että se hölmöyksissään pesi Damin korvat ja sitten ne nukahti hyllylle yhdessä kaulakkain :-).

Juupa juu. Se Freikkukeikku sitten ehtii, vaikka melkein puolet näyttelykaudesta olikin neitonen vauvalomalla. Nyt sitä pikku rouvaa saa muiden titteleiden ohella lisäksi tituleerata rodun kotimaan Englannin TOP COLLIE vuosimallia 2009 ja vielä aivan varmasti ihka ensimmäinen suomalaisyntyinen Englannin vuoden näyttelycollie. Kyllä sitä koko loppu syksy ja alkutalvi jännättiinkin kulissien takana ehtiikö kukaan kiilata Freikun ohitse ennen kuin vuosi on lopussa, vaan eipä sitten ehtinyt :-). Taisi vielä kiilata pastoral ryhmän rotujen jaetulle kuudennelle sijalle, joka ei ole pitkäkarvaiselta collielta ollenkaan hullumpi suoritus !

Hui kauhistuksen kanahäkki :-0 ! Olen unohtanut toivottaa hyvää joulua ja nyt se on liian myöhäistä kun se meni jo... siispä hyvää Tapania !

Kangasmäellä joulu sujui rauhaisasti kynttilöiden loisteessa, koirien ja kissojen ympäröimänä. Rauhoituttiin jo arjen rutiineista aaton aattona ja piipahdettiin ajan kanssa ulkona syömässä ja nautiskelemassa kiireettömyydestä. Tarkoitus oli ulkoilla paljon raittiissa ulkoilmassa, mutta se ajatus jäi vain ajattelutasolle... toki ulkoiltu ollaan, mutta vähäisemmissä määrin. Paukkuva pakkanen kaatoi tuntitolkulla ulkona temuamisen haaveet, sillä koiratkaan ei tarenneet ulkoilla kuin aina hetken kerrallaan. Tänään kun pakkanen vihdoin laski, tuli aivan mieletön lumimyrsky...

Joulutuhojakin on saatu aikaan... tai siis Jasmin se tuhoaja on taitanut olla. Jasmin viimeisteli ensin Moodyn ja Aprilin aloittaman uurastuksen olohuoneen koripöydän tuhoamiseksi. Se taisi olla aaton aatto kun isäntä lopulta päätti leikkiä pikku pyromaania ja polttaa koripöydän rippeet niin että sen kaunis rautarunko jäi vain jäljelle, johon sitten laitettiin vanhasta hiotusta laudasta uusi kansi. Jouluaattona laitettiin ruokaa ja koirat oli olleet ulkona riittävän pitkään niin että niiden piti olla väsyneitä ja käydä nukkumaan... duraselpupu ei ollut riittävän väsynyt vaan puri "uuden" pöydän rikki ikäänkuin joulun kunniaksi...

Itseasiassa minulla on aina ollut periaate, että koirat on niin kauan ulkona kun ovat juosseet itsensä väsyksiin ja tulevat sisälle vasta kun kaatuvat kolahtaen nukkumaan... Tässä ideassa piilee vaan yksi pieni ajatusvirhe. Mitä enemmän ne juoksee ja ulkoilee, sitä kovemmaksi niiden kunto kasvaa ja aina vähemmän ne on väsyneitä :-0.

Tapaninpäivän lumimyrsky

Aitan katolta piti kolata jo lumet...

April

Mia opettaa jasminille kuinka huolletaan talvijalkoja

May

Tästä eteenäin kuvat taitaa olla jouluaatolta. Pikku Jasmin on nyt 16 viikon ikäinen.

Pakkaset saisi jo loppua ! Koirat ei viihdy ulkona ja kun ne ei saa energiaansa riittävästi purettua, siis niin paljon kuin ovat tottuneet, ne tekevät tuhojaan sisällä heti kun silmä välttää. Pikku Jasmin on niin villi, että se juoksee ympäriinsä hepulissa hyppien sohvilla, sohvien selkänojilla, pöydillä, repii vaatteista ja rikkoo huonekaluja. Suurin ihme on se, että ainakin toistaiseksi meidän aikuisilla koirilla on hermot kestäneet sen kanssa, mutta pian joku sen niittaa suutuspäissään ja ei voi kuin toivoa ettei käy huonosti. Otin viime keväänä olohuoneen verhot pois kissanpentujen takia ja ajattelin että nuoret kissat ovat jouluun mennessä jo niin fiksuja että saan jouluksi viimeistään verhot takaisin ikkunaan. Kissojen takia ne voisi jo laittaakin, mutta en totisesti usko että Jasmin antaa pitkien verhojen olla :-0. Pääsääntöisesti meidän huushollin on saanut pidettyä kuin minkä tahansa perhekodin koirista ja kissoista huolimatta, mutta tämä joulu taitaa olla ensimmäinen ettei mikään onnistu kuten pitäisi tuon nuorison kanssa. Nyt on tyytyminen tällä kertaa karsittuun "kennel" elämään. Ei sen puoleen, ei olla kumpikaan mitään jouluihmisiä ja varsinkaan itse en odota muuta kuin että joulu nyt vaan tulisi ja menisi niin pian kuin vain mahdollista ja uusi vuosi olisi takana ja voisi alkaa odotella kirkkain mielin kevättä ja sen tuomaa vihreyttä.

Kävin eilen kaupoilla viikonlopun ruokaostoksilla ja sain siitä mahtavan pääsäryn katsellessani ihmisten ryntäilyä ja jouluostoksia. Päätin etten kaupunkiin enää ennen joulua mene, vaan käyn hakemassa joulun ruokaostokset jostain pienestä maalaispuodista välttyäkseni joulukammolta menettämättäni sitä pienen pientä kytevää joulumieltäni. Meillä ei ole joulua juhlimalla juhlittu yli kymmeneen vuoteen muuta kuin rauhoittumalla ja antamalla laatuaikaa itselle ja perheen lemmikeille. Kynttilöitä, yhdessä olos, reipasta ulkoilua ja hyvää ruokaa, siinä se !

Huomenna on hääpäivä jota varmaan vietetään koirankynsiä leikkaamalla :-D.

Dame tuntuu voivan hyvin; on oma iloinen itsensä ja ruoka maistuu hyvin. Muscasta meillä on pieni epäilys että se saattaisi odottaakin, mutta liian aikaista vielä sanoa mitään varmaa ja muutenkin pitää pistää nyt kädet kyynärpäitä myöten ristiin sen kanssa. Melkein tekisi mieli se ultrata, mutta tässä kuussa on koiriin ja kissoihin laitettu niin paljon rahaa, että jouluna varmaan itse syödään pelkkää riisipuuroa :-). Parempi selvitä ilman ultrausta.

Yritettiin madottaa meidän kissoja, mutta eihän siitä mitään tullut ! Kaikki fiksuimmat sain ottamaan matolääkkeen työntämällä ne nieluun asti, mutta siinä kohtaa typerimmät puri ja raapi niin että jokapaikka on rei'itetty ja naarmuilla. Haen nuorisolle Profender Spot-On matolääkkeet eläinlääkäriltä kun en jaksa niiden kanssa tapella. Se on vaan reseptimatolääkkeenä niin kallis matolääke, ettei sillä viitsisi ihan joka kerta madottaa. Tabletteja yritettiin aluksi ihan suosiolla niin että murskattiin jauheeksi ja piilotettiin pieneen määrään sardiinia, joka peittää hyvin matolääkkeen hajun, välillä se sardiini pelaa tässä kohtaa, mutta nyt taas ei näytä pelaavan. Meni monta kallista matolääkettä hukkaan kun eivät suostu nyt niitä syömään :-0.

Hyvin nukutun päivän jälkeen :-D, miettii täällä elämän tarkoitusta. Katselin maanantaina saamaani jotain yli 70 kpl:n antibioottipakettia, jonka sain siltä varalta jos Damen tilanne rauhoittuisi yön aikana ja haluttaisi yrittää jopa loppuun asti Damen kanssa. Lupasivat jo silloin antaessaan, että lunastavat ne takaisin ja hyvittävät laskussa jos käy toisin, mutta kun haettiin tänään Damea klinikalta sanoin että antibiootteja en ainakaan vielä tässä vaiheessa halua luovuttaa takaisin siltä varalta jos Muscalle käy samoin kuin Damelle.... Musca on täysin samassa vaiheessa oletettua tiineyttä joulun alkaessa kuin Dame on nyt ja tiedän ettei jouluna mistään eläinlääkäreitä tavoita. Meidän lekuri on viimeistä päivää töissä ennen joulua tiistaina ja ensi tiistain aamuun meillä oli varoiksi laitettu aika Damelle. Sanoinkin tänään, että kannattaiskohan säilyttää se aikainen aamu aika ihan vaan varoiksi ihan meitä varten :-D, tosin leikillään mutta puolitosissaan. Tosi juuri siitä syystä toivottivat meille hyvää joulua ja suorastaan toivoivat ettei tavattaisi :-D. Ei tuo Muscakaan mikään nuori enää ole ja jotenkin on sellaiset fiilarit että poistatan sen kohdun viimeistään keväällä ihan suosiolla jos pentuja ei nyt tule, joka onkin enemmän todennäköistä kuin epätodennäköistä.

Jos Musca ei nyt mitään tee, saadaan sulkea vuosi 2009 varmaan kaikkien aikojen hinnakkaimpana koirien osalta kaikkine "tuontikoirineen", koirien leikkauksineen ja lopetuksineen, tuhkaamisineen päivineen ja ulkomaan reissuineen, eikä meidän omille nartuille tule laisinkaan pentuja tulevan vuoden aikana. Totuus on se, että kaikki nartut ovat yhtä aikaa juoksussa marras-joulukuun, eikä meidän nartuille uusia juoksuja tule kuin 2010 marras-/joulukuussa. Toivon kovasti kuitenkin että saan tulevana vuonna yhden vuokranartun, josta oli sovittu aiemmin ja nyt sille vierailijalle jäisikin paljon paljon aikaa... Samalla harmittelen ettei astutettu nuorta Toscaa emänsä Muscan ja tätinsä Damen ohella, sillä tiedettiin molemmat että niin Dame kuin Musca ovat ikiensä sekä urosten ikien puoleen todellinen "riskibisnes" ! Elämä on... Tämä kaikki ihan vaan kerrotuna siksi, että jokainen kasvattajaksi aikova ymmärtäisi sen, että kasvattajan elämässä rahalla ei ole muuta merkitystä kuin se, että kukkaro pääosin kevenee... Koirat on hoidettava hyvin ja loppuun asti, vaikka itse söisi kaurapuuroa ja kulkisi ilman vaatteita. Kaikki on omia elämän valintoja eikä niistä voi valittaa !

Kotisivut vielä päivittämättä Damen osalta, mutta lienee kohteliasta ilmoittaa ensitöikseen uroksen isän omistajalle henkilökohtaisesti ennen kuin ehtii lukea internetistä. Saan sen toivonmukaan tehtyä huomenissa.

Aikaisin aamulla heti soittelin eläinklinikalle ja pyysin kiskomaan Damen hoitavan eläinlääkärin punkkastaan leikkauspöydän ääreen. Meidän oma pitkäaikainen eläinlääkäri on aina valmis venymään ja paukkumaan kuin kuminauha näiden hoidokkiensa kanssa, eikä meidän eläinperhe tulisi ilman hänen joustavuuttaan toimeen mitenkään päin. Dame voi nyt oikein hyvin ja näyttää suhteellisen onnelliselta pääpönttönsä kanssa. Itseänikään ei sen kummemmin harmita, kun koira voi nyt hyvin, se on pääasia ja tilanteessa lohduttaa se tieto että pikku Jasmin, Damen tyttären tytär, on olemassa.

Isäntä tuli kesken päivän töistä hakemaan kanssani Damen pois lääkäristä, sillä enhän olisi saanut puolipökertynyttä koiraa omin avuin sisälle. Ilokseni hän jäikin kotiin loppupäiväksi ja näin tilaisuuteni koittaneen päästäkseni vihdoin nukkumaan. Juuri heräsin, olin viimeeksi kai nukkunut lauantai-sunnuntai välisenä yönä kaksi tuntia :-0.

Tilanne ei nyt oikein hyvältä näytä :-(. Lauantaina Dame alkoi hiukan siristellä silmiään ja vilkkuluomet tuli havaittavasti esiin. Tietysti ihan ensimmäiseksi huolestuin, astutettu narttu ja astutuksesta aikaa juuri sen verran että jos sen elimistö ei jaksa pitää hormoonitasoa riittävän korkealla ja jos siellä on sikiöt ne menee juuri tässä vaiheessa ja samalla muodostuu märkäkohtu. Vaikka koiralla ei ollut yhtään mitään muita oireita kuin jotenkin sille itselleen oudot silmät, ei juomista, ei lämpöä eikä vuotoa, soitin kuitenkin päivystävälle huolestani ja selitin tilanteen ja huolenaiheeni. No eihän sitä päivystäjää huolestuttanut pätkääkään ja sai minutkin puheillaan rauhoitettua. En saanut viime yönäkään nukuttua vaan kävin kurkkimassa Damen vointia. Aamulla heti tilasin ajan meidän hoitavalle eläinlääkärille ja heti kun astuttiin ovesta sisään hän totesi että tämähän on se teidän astutettu narttu jonka papereita Ruotsin astutusreissua varten kirjoiteltiin ja samaan hengenvetoon, että eipä hyvältä näytä, tässä on nyt takana jotain muuta kuin vain silmät... Vihdoinkin joku oli kanssani samalla aaltopituudella !

Ihan aluksi ultrattiin narttu, jo ihan siitäkin syystä että jos sitä tarvitsee mistä tahansa lääkitä, pitää ensin nähdä mitä kohtu pitää sisällään. Näytti tiineeltä, yksi sikiöistä suurempi kuin muut. Verikoe; valkosoluarvot alhaalla. Antibiootit ja katsotaan huomiseen, mutta pahoinpa pelkään että päädyn Damen huomenna leikkaamaan, ellei sen silmät todella aamulla "kirkastu". Todennäköisesti ainakin ne kaikki pienemmät pussit on olleet kuolleita alkioita, vai liekö niitä pennuiksi jo kutsutaan alkavalla viidennellä tiineysviikolla.

Asiaa olisi helpottanut paljon, jos olisin saanut edes päivystyksestä antibiootit silloin kun tilanteen itse ensimmäistä kertaa lauantaina totesin. Meidän oma hoitava lääkäri totesikin, että yleensä sinunlaisesi jo pitkän kokemuksen omaavan koiraihmisen tuntemukset ja ajatukset on ihan aitoja ajatuksia. Ei silmät ole vain silmät, vaan koiran silmät on sielunpeili ja niin ne oli tälläkin kertaa !

Nyt vielä syytän itseäni, miksi en ollut niin sitkeä että olisin ajanut heti lauantaina isännän näyttelystä tultua Helsinkiin etsimään eläinlääkäriä !

Kas, huomasin että yli viikkoon en ole bloggaillut, meinannut kyllä monesti mutta aina ilmaantunut jotain muuta tekemistä.

Mennyt viikko oli lähes kokonaisuudessaan messariin valmistautumista, jos ei muuten niin ajatuksissa. Messukeskuksen näyttely on vuosittain ikäänkuin viimeinen etappi ennen joulua ja kirjoittamaton sääntö on aina ollut että kaiken pitää olla valmista jouluun ennen sitä. Niinpä tässä on siivottu ja laiteltu koiria. Asioita ei ole mitenkään helpottanut jatkuvat narttujen juoksuajat, jolloin uokset elää erotettuina tosistaan ja nartuista, niimpä koko rumba vie paljon enemmän aikaa ja sen eteen on nähtävä vaivaa (menipä runolliseksi). Moody mutteroinen on vieläkin ihan sekaisin; ulvoo ja mökyää pitkin öitä.

Nuoret kissat kävi steriloitavana viime viikolla ja näyttävät nyt hyvin jo toipuneen koettelemuksesta.

Torstai-ilta pyhitettiin Aprilin näyttelyyn kunnostamiseen, vaikka se olikin jo kertaalleen viikkoa aiemmin laitettu mutta täydelliseen lopputulokseen päästäksemme työ toistettiin vielä kertaalleen. Perjantaina Aprililla oli itselläänkin jo niin hieno ja buunattu olo, ettei se halunnut osallistua muiden lasten leikkeihin laisinkaan :-), vaan se hiipparoi pihalla ja väisteli muita nuoria peläten niiden likaavan hänen kauniiksi laitetun turkin :-D. Suorastaan ihan nauratti sen kanssa !

Päätin itse jättää messarin väliin ja olla rasittamatta kättäni, niimpä isäntä kävi Aprilin kanssa Helsingissä ihan mukavalla tuloksella JUN ERI2 PN-4 V-SERT. Se oli Aprilin ensimmäinen näytös, mutta tuskin viimeinen. Ensi vuonna sitten jatketaan.

Muutama kuva perjantailta

April hienohelma hiipparoimassa

Jasmin painattaa tukkaputkella kuten aina. Voi hyvä ihme että tää pentu on sitten ennättänyt.... vaikka mitä !

Molemmilla astutetuilla tytöillä olisi ihan oikeat oireet olemassa alkaen ruoan kanssa pelaamisesta, mutta yhtään mitään ei uskalla sanoa ennen kuin yksikään penikka on laatikossa kitisemässä. Damella oli viimeisimmänkin astutuskerran jälkeen aivan oikeat oireet, vaan eipä niitä pentuja sitten kuitenkaan ollut. Ei auta kuin odotella tammikuun lopulle.

Pitää ihan sanoa että YES nyt on viimeisinkin nuori narttu May juoksussa. Hyvä kun koko kööri menee samoilla huudoilla, sitten saa taas vuodeksi hengähtää. Kolmelta jo ohi, neljäs parhailla päivillä ja urokset ulvoo nyt päivin ja öin. Viime yönä meinasin polttaa Presson kanssa pelihihat kun se oli taas ihan seko :-). Moody elää ihan hajumaailmassa, kun sen hajuaisti on varmaan kehittynyt muita paremmaksi puutteellisen kuulonsa takia. Sanoisko ihan et sitä on nyt hiukan hankala hallita :-).

Pojat on kohtalaisen sekaisin :-). Kohtalaisen siitä syystä että ovat pääosin nukkuneet yönsä ja olleet hiljaa. Presso aina nukkumaan mennessään virittelee ulvomista, mutta on kielloilla pystynyt hillitsemään itsensä ja lopulta nukahtanut.

Uudellainen villitys leviää hiljalleen koiraporukoitten välityksellä :-), oli pakko itsekin aikansa kuluksi kokeilla jotain funny.pho.to editointia...

Käsi ei edelleenkään toimi, enkä itseasiassa tiedä että toimiikoo se enää ikinä. Jos lääke on siitä jotain kudosta tuhoutunut, niin sitä tuskin pystyy korjaamaankaan. Oikeastaan en voisi oikein muuta kuin yrittää varoiksi opetella elämään vain vasemmalla, sillä välin kunnes kaikki tutkimukset on tehty. No lääkkeellä veriarvot saatiin terveen ihmisen tasolle ja lääketieteellisesti olen nyt sitten työkykyinen ja sitähän sillä lääkkeellä haluttiin saada aikaankin. Näin se todellisuus vaan menee.